Onko kukaan nähnyt kadonnutta motivaatiotani agilitya kohtaan.. ?
Nyt on syksy mennyt sairastellessa, keho ja pää ei kestä tekemistä. Tuntuu, ettei pää ja keho tee yhteistyötä. Fyysisesti ei jaksa yrittää, tai ei edes uskalla, kun lääkärit kieltää jatkuvalla syötöllä liikunnat. Päässä tuntuu olevan aivan valtavasti asenneongelmaa koko lajia kohtaan tällä hetkellä, koska sisäinen perfektionisti haluaisi onnistua kaikessa myös treeneissä ja sisäinen kilpailuvietti ei halua luovuttaakaan...
En näe enää treeneissämme hyviä onnistumisia, vaan heikkoutemme ja epäonnistumisemme.
Kisoja kohtaan mulla on kovinkin ristiriitaiset tunteet.. Tykkään kisata, mutta vaikka Nemo antaa parastaan, sen vire on huipussaan, se on agiuransa huipulla, niin tässä lajissa sekään ei enää riitä. Ihanneajat on viety sen verta tiukille, ettei tuollaisen perusjampan kanssa vaan pärjää ja saa puhtaita nollia.. Niin kuin viimeisestä kisasta on tullut kaksi yliaikanollaa, joissa on ollut alle sekunti yliaikaa.
Ja sitten mietityttää, rikonko koirani tuolla agilitylla... Toki aika vähäisiä mun treenimäärät on, että sen mukaan koirat kuormittuu vähän joihinkin harrastajiin verrattuna. Mutta onhan lajissa riskinsä.
Pitäis varmaan saada käytyä tekemässä muutama hyvänmielen treeni ja tehdä onnistumistreenejä, niin josko mielikin muuttuis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti