lauantai 28. marraskuuta 2015

Tunteiden vuoristorataa

On tämä elo koirien kanssa melkoista tunteiden vuoristorataa.

Kun katsoo Nalan touhuja, tulee surulliseksi jo pelkästään siitä, kun se heiluttaa yli-iloisesti häntää ja on höppänä oma itsensä ja samalla muistaa, miten vähän aikaa sillä on jäljellä. Mutta me yritetään nauttia täysillä viimeisistä ajoista. Nala on saanut treenata mm. rally-tokoa ja välillä ulkokentällä se saa rallatella merkille tai ruutuun. Kaukot oli pakko jättää pois, kun se ei enää pysty tekemään niitä. Nala kuitenkin selkeästi nauttii jokaisesta yhteisestä treenihetkestä.

Nemoa kun katsoo, on pakko ihmetellä, miten koira voi muka nuoreta joka vuosi enemmän mieleltään. Torstain rallytreeneissäkin sen ilo ja energia oli ylitsepursuavaa, niin ei meinannut tulla treeneistä mitään, kun oli vähän hömpöttelyä. Kohta 8,5 -vuotias mummeli on alkanut oppia tunnaria ja kaukojakin pikkuhiljaa. Ja miten innoissaan se onkaan, kun hänellä on omia treenihetkiä! Hassu mummu!

Milaa kun katsoo, niin meinaa pakahtua onnesta. Se on joka hetki ihanampi treenikaveri ja siitä näkee, miten se miettii, tekee ja yrittää. Se on syttynyt agilityyn ja se nauttii siitä! Lisäksi Mila toivottavasti kantaa masussaan uutta elämää <3

Mutta sitten. Saatan yöllä herätä miettimään tulevia pentuja. Mietin, että mun tuurilla sieltä tulee kuolleita, sairaita tai jotain,  mitä en osannut odottaa. Tätäkö se kasvattajan ja koiranomistajan arki on iloa ja surua ja murehtimista?


Ja vähän iloisempiin uutisiin: Meidän SM-nollat on  kasassa!!

Mila kävi kisaamassa Porissa 8.11.2015. Rata oli todella kiva ja siellä oli pieniä ovelia hyllytyskohtia, joihin ekalla radalla ei hatkahdettu, vaan saatiin puhdas rata ja aikakin riitti!
Agilitynolla -3,97 s ja 3.sija! Katsoja kehui Milan rataa ja kylläpä tuntui hyvälle!
Toiselta radalta hylly, kun hatkahdettiin sellaiseen kohtaan, mitä olin pelännyt, mutta otin riskin.

Mila aloitti juoksut 10.11.2015 ja laskeskelin tärppien osuvan 21.-22.11. viikonlopulle. Ajattelin vitsillä, että voisihan sitä mennä kokeilemaan, millaisessa agikunnossa Mila tällä hetkellä on. Viimeksi tärppien aikaan Mila ei ihan ollut täysillä mukana, joten ihan hirveällä odotuksella ei lähdetty kisaamaan.

21.11. Vantaalla oli melko haastavat radat. Jotenkin asennoiduin, että mennään vaan tekemään parhaamme. Yllätyksekseni Milahan juoksi ja saimme vielä puhtaan radan. Olin niin yllättynyt, kun huomasin ajan menneen ali. Hyppyradalta -1.11.
Toiselta radalta yliaika5. Kepeillä jälleen hötkyilin aloitusta.

Kisojen jälkeen lähdettiin tapaamaan urosta ja astutus sujui täysin luomuna. Ihana pariskunta, kun ei tarvinnut millään tapaa auttaa, vaan hoitivat homman täysin itsenäisesti. :)

22.11. oli Hyvinkään kisat. Olin aivan varma, että jos astutus on edellisenä päivänä, niin agista ei tuu varmastikaan mitään. Ensimmäinen rata oli agi ja toinen hypäri. Agilityrata oli melko haastava ja siinä oli paljon houkutusesteitä. Ulkona Mila flirttaili kaikille, mutta kun tultiin halliin, ei se huomannut  muita kuin mut. Mila lähti radalla hyvällä meiningillä. Yhden putken jälkeen Mila vähän eksyi ja ravasi keinulle, kun oli seuraava este. Tuossa vaiheessa paloi todella paljon aikaa, kun ei saatu keinulle enää vauhtia ja muutenkin se on hidas. Muuten rata oli vauhdikas ja tuntui tosi hyvälle. Olin varma, että se oli yliaikanolla. Yksi katsoja tuli kehumaan rataa, mikä tuntui jälleen tosi hyvälle. Ehkä me ollaan kehitytty pikkuhiljaa! :)
Oli niin ihanaa huomata, että aika oli -2,50 eli NOLLA! Hetken tuuletettiin kennelpojan kanssa SM-nollia ja lenkkeiltiin uroksille flirttailevan Milan kanssa. Lopuksi Mila vielä sijoittui 3.sijalle!
Toinen rata oli melko kiva hyppyrata, mutta sitten näkyi ehkä ensimmäisen kerran reissuväsymys Milassa ja kun Mila jätti tekemättä yhden hypyn oman virheen vuoksi, niin fiilisteltiin loppurata ja kyllähän se taas innostui!



Sunnuntaina Mila ja Gizmo saivat pitää lepopäivän. Käytiin vain Gizmon omistajan kanssa lenkillä koirien kanssa. Gizmo tosin meinasi olla sitä mieltä lenkin lopuksi, että välipäivät on turhia!

Maanantaina vielä uusi astutus täysin luomuna sekin. Nyt me sitten odotetaan toivottavasti uutta elämää Milan kanssa ja odotetaan ensi kesää ja Nastolan SM-kisoja!!! <3

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Nala

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua valkoisten tuloksia, mutta teksteistä on jäänyt uupumaan oman elämänsä sankari Nala. Nala on ollut nyt elokuusta lähtien jatkuvalla kipulääkityksellä, mutta valitettavasti sekään ei tunnu auttavan. Pieni pörrö on iloinen, elämän virtaa täynnä, mutta lonkka ei vaan tahdo pysyä enää yli-iloisen koiran matkassa... Mitä luultavammin tulen tämän talven aikana sen kysymyksen eteen, että milloin on aika päästää irti :(

Ei ole pienellä mittelillä helppoa <3

kuvat Tiina Karvonen





keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tuloksia, jos jonkimmoisia!

Taas on vierähtänyt pari kuukautta. Tokotreenit ovat jääneet syyskuun tokokokeen jälkeen oikeastaan nolliin ja motivaatiota on tässä odoteltu ja odotellessa ollaan panostettu agilityyn ja rally-tokoon.

Agility on tuottanut yhden nollan syyskuun jälkeen lisää, mutta kovasti näyttää siltä, ettei ennen pentulomaa saada sm-nollia kasaan. Tällä hetkellä on siis 4/7 nollaa kasassa.










Rallytokossa Nemo ja Mila on molemmat kisanneet syyskuun jälkeen kaksi kertaa.

18.10.2015 Pieksämäellä oltiin kisaamassa Minna Hillebrandin tuomaroimassa kisassa.

Mila kisasi isossa alo-luokassa. Tulos 100p. ja 3.sija. Tuomarin kommentit: "Hieno vikkelä rata"
Mila oli hieman väsynyt, edellispäivän JATin kisoista, mutta kun työmoodi saadaan jonkimmoisesti käyntiin, niin tsemppauksella saatiin Mila maaliin virheittä. :)


Agikisat ovat pääsääntöisesti koostuneet yliaikanollista ja hyllyistä ja sitä se oli myös Kuopiossa 31.10.2015. Hyvää fiilistä ollaan toki alettu löytämään agikisoista ja meillä molemmilla tuntuu olevan kerta toisensa jälkeen kivaa! :)

1.11.2015 kisattiin japaninpystykorvien rally-tokorotumestaruudesta. Kisoihin saatiin 8 japsia ohjaajineen. 8 japsia, joista 4 oli yli veteraani-ikäisiä, ja joista 2 oli uroksia. Keski-ikä meidän japseilla oli jopa 6,5 vuotta! Joko tämä tarkoittaa, että japsit ovat pitkäaikaisia harrastuskavereita, tai sitten me tarvitaa uutta verta harrastusporukoihin! :P




Milan vuoro oli ensin. Kova yritys innostaa Milaa rallya varten, mutta melko laama oli mulla jälleen mukanani radalla. Haukotteleva ja löntystelevä koira ei ollut todellakaan helpoin tsempattava, mutta loppuun asti tsempattiin ja vedettiin "tosissaan" :)

Tuomarina japsiradalla oli Tytti Lintenhofer. Ihana Tuomari, joka kyllä ajatteli kisaajien parasta. :) Tuomarin kommentit: "Iloinen, kannustava ohjaaja! Hyvä hihnan käyttö! Hieno tiimi :) "
Tulos 100p., ALOhyv., RTK1 ja samalla japaninpystykorvien rally-tokon rotumestari 2015! <3








Nemon vuoro tuli sitten jonkun ajan päästä. Minua huolestutti ehkä eniten alkupätkä, joka oli kehänauhan lähellä. Nemon kanssa on alkanut oottamaan pahinta, niin rento tekeminen radalla puuttuu... tästä syystä arvostelulomakkeessa mainittiin voimakas ohjaus.

Nemo alkoi haukkua seinällä näkynyttä beaglea, istui vähän vinossa, karkasi kesken radan houkutukselle ja sitten vielä houkutuksella karkasi houkutukseen.. Koiralla oli omasta ohjauksesta huolimatta ihan hauskaa :D

Tulos 77p., AVOhyv. ja tuomarin kommentit olivat:
"Iloinen, tekevä koira, jolla hyvää osaamista sillon, kun pysyy "lapasessa". Voimakas ohjaus ja ajoittainen ääntely vähentää kokonaisvaikutelmaa."

Kyllä se mummu kai siitä vielä vanhetessaan rauhoittuu??