Aluksi treenasin Marian ja Katjan kera tokoa. Tein tällä kertaa Milan kanssa. Sinänsä ihan hyvä, koska Mila aloittikin tänäaamuna juoksut, eli kolmeen viikkoon ei ole asiaa agiin eikä tokoon hallissa.
Milan kanssa aloitettiin palkkaamalla Mila ruutuun. Sitten tehtiin seuruuseen lähtöjä niin, että annoin käskyn ja lähdin vasta sitten. Nyt kun Mila on oppinut, että käskyllä lähdetään heti, niin vähän kärkkyi, mutta ihan hyvin onnistui näinkin! :) Ja muutenkin lähti nyt hallitusti, eikä roiskimalla! :)
Tämän jälkeen lähdettiin suorittaan ruutua. Mila hyvin bongasi ruudun, mutta ennakoi menemällä puoleen väliin maahan! Eikä se ole edes tehnyt ruudussa koskaan maahanmenoa!! :O Heh! Noh, pari kertaa muistuteltiin ruutua ja sitten hyviä bongauksia ja vaikka se meinaa kääntyä aivan liian aikaisin, niin lopuksi se itsenäisesti jatkoi ruutuun. Hyvä Mila!
Sitten hyppynouto. Itse heitin aavistuksen vinoon, mutta hyvä lähtö ja hyvä palautus! Nappi!
Sitten hyppynouto metallilla. Eka härkki kapulaa, mutta teki hypyn kautta! Ja hyvin tekikin <3 Tarkoitukseni on vahvistaa otetta hyppynoutoa hyväksikäyttäen :) Noh, vielä metallinouto tasamaalla ja oli ihan pätevä, vaikka ravasikin takaisin, ei haitannut, koska muuten oli nappi! :)
Vielä loppuun tunnaria. Eli Milalle mun kääntyminen on hirveän vaikeaa, koska haluaa seurata perässä. Mutta sitten kädellä autoin ja pysyi. Lähteminen kapuloille on hankalaa ja pienellä vartaloavulla lähti. Hyvä haistelu, otti oman ja toi nätisti. Mila ei pureksi, ihanaa! :)
Sitten uudestaan toisella kapulalla. Yritettiin Marian innostamista kapuloille, mutta se ei auttanut. Lähti kuitenkin lopulta ja välievään kautta haki oikean. Noh, lopuksi hetsattiin Marian kanssa yhdessä eli itse innostin lähtemään ja Maria houkutteli, jolloin lähti ensimmäisellä "oma" käskyllä - toimi! Eli tuota lisää!
Nemon kanssa ACE -koulutuksessa Tiia Vitikaisen opeissa:
Rata oli hirveän kiva, mutta meille hyvin, hyvin vaikea.. Koska puomin ali meni putkihärpäke, josta ei toivoakaan selvitä... Valssit ja linjaukset alkoivat sujua pikkuhiljaa, mutta niihin putkiinhan se kosahti! Mutta sitten kesken kaiken Nemo alkoi ontua ja kiljahtikin vielä.. Koskiessani tassuun se murisi ja olin ihan paniikissa. Noh, kohta se jo käveli normaalisti ja hyppi ja oli leikkimässä.. Ja ajattelin, että kaippa se sitten vain ylireagoi jotain tälliä.. mutta kotona katsastaessani tassua, oli sen kannuksen kynsi katkennut.. Ei ihme, että oli sattunut pientä :( Hävettää ihan koiranomistajana, että edes epäilin ylireagointia...
Noh, mutta sitten päästiin jatkamaan treeniä, kun Nemo tuntui täysin normaalilta. Mutta ongelmaksi muodostui putket ja irtoaminen kaukana. Eihän meille ole vielä pariin vuoteen tulossa tuollaisia ratoja, joissa ihan noin kovasti pitäisi leijeröidä, mutta kuitenkin.. kun se ei edes oikealta puolelta ohjattuna mennyt pimeään putkeen, niin tajusin, että on jäänyt vähän putkitreeni kesken... Kontaktista pitäisi saada nopeampi ja jämäkämpi.. Joten paljon on tehtävää... Aavistuksen masentuikin treenistä, että miten paljon on opittavaa sekä minulla, että koiralla, mutta jospa me vielä opittaisiin jotain.. :) Eihän tuosta koskaan tule mitään tykkiä, enkä tiedä tuleeko minustakaan perusharrastajaa enempää, mutta yritetään edes vähän treenailla noita perusjuttuja, kuten putkia ja kontakteja :)
---------------------------------------------
Kotona sitten treenattiin vielä Nalalle kaukojen vaihtoja ja erityisesti vihdoin panostettiin siihen seiso-istu -vaihtoon.. Koska itsellä on aina kynnys siihen. Nalalle ei selkeästikään toiminut tassusta kiinnipito.. se alkoi selkeästi paineistua ja alkoi peruuttaan.. Noh, pieni hengähdystauko erityisesti itselle.. Ja nyt tein niin, että annoin pelkkiä käskyjä ja kun annoin "peru"käskyn ja jos Nala teki jotain väärin, niin sanoin rauhallisesti - väärin. Ja nostin uudelleen seisomaan ja kädellä työnsin istumaan, jolloin peruutti oikein. Tätä vaati varmaan 10 toistoa, että hoksasi, mutta sitten se alkoi sujua ilman apuja!! Tässä on siis toivoa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti