Märkää nurmitokoa

Tänään oltiin tokoilemassa Riikan kanssa Vaajakosken nurtsilla.

Nala aloitti tekemällä EVL-liikkeistä ruudun, seuruun, luoksetulon, metallihypyn, tunnarin ja kaket. Ei jestas tuota valon määrää tuossa pienessä päässä... Jep.. :D

Ruudusta lähdettiin liikkeelle ja ekaksi suoraan lähetys ruutuun. Hyvä bongaus ja hyvä lähtö. Noh, sitten merkille lähetyksen kautta ruutu. Jooh, bongasi merkin, mutta lähti säntäileen, joten otin lähemmäksi merkkiä, n. 5m. Jälleen hyvä bongaus merkille, mutta sitten lähtikin suuntaamaan kauimmaisille merkeille, jotka oli luoksetulon merkkeinä. Voi tuota iloista valopäätä <3 :D

Nalan aivot on kuin tyhjä jääkaappi, siellä ei ole muuta kuin valo :D

Noh, löytyihän se oikea merkki ja oikea suunta ruutuunkin loppujen lopuksi. :D

Seuruu liikkuroituna, ja oikeastaan oli pääsääntöisesti todella tyytyväinen. Yksi hau kuului jossain vaiheessa ja sitten juoksusta seis -kohdassa en itse osannut hidastaa Nalalle oikeutetulla tavalla, joten se juos ohi.. Mutta muuten kivaa kontaktia ja paikkaa :)

Luoksetulo oli super! Ja eipä voinut olla nauramatta, kun täysiä pinkovan ja iloloikkia tekevän pienen mittelin hymy oli korvasta korvaan. :) Huvittava näky! Stopit ja välit oli hyvät.

Metallissa meinasi kiertää, mutta löytyi se hyppykin.

Tunnariin lähti hyvällä fiiliksellä. Hyvä haistelu ja nosto, mutta sitten tapahtui Nalamaisesti jotain todella outoa. Nala tiputti melkein saman tien ja lähti juoksemaan iloisesti Riikkaa kohden ja sitten mua kohti. Kysyin Nalalta, että unohtuiko jotain ja käskytin uudelleen omalle. No lähti uudelleen haistelemaan ja haisteli tovin kohtaa, missä oma kapula oli ollut, mutta löysi sitten lopulta oman ja palautti nätisti... JJooh. Ei tuu tylsää meidän elämästä..
Kaippa se innostui niin hirveästi, kun löysi omansa :D

Kaukot oli ihan hyvät, paitti mietittiin Riikan kanssa, että olisiko reagoinut liikkurin käteen, kun ekan istumisen teki kummallakin kerralla aluksi seisomisena, mutta hyvin korjasti. Vielä vaatii vähän hiomista S-I-vaihtoon, mutta parempaan päin menossa!! :)

Se, mihin olin erityisen iloinen Nalan tekemisessä, oli INTO! Nimittäin taivaalta tuli tihkuttaen vettä ja nurmi oli tosi kostee, mutta siitä huolimatta Nala teki kaikki maahanmenot!! JEEEEE! Tässä ollaan edistytty aivan huikeesti!

Milalle ruutua viedyllä palkalla. Reippaasti irtosi! Seuruu oli IHAN hirveää. Reagoi hurjasti sateeseen ja epätasaiseen alustaan. Lisää vaan häiriötreeniä seuruuseen. Istuminen oli hyvällä mallilla.
Luoksetulon stoppi alkaa menemään parempaan päin. Vaikka vähän aikaa kesti reagoida käskyyn, niin teki kuitenkin yllättävän jämäkän.
Hyppynoudossa kiersi ekan, taas... Toinen tulikin hypyn yli. Metalli hukkui nurmikkoon ja Mila lähti etsimään 30 metrin päästä, hups :D
Ihana, iloinen höppänä tuokin taitaa olla :D

Ja sitten Nemo, japsi, joka paranee kuin viini vanhetessaan. Nimittäin meininki on kuin nuoruuden intoisellakin koiralla. Luoksetulossa ainoa ongelma oli, että vilkaisi juuri silloin sivulle, kun annoi käsimerkin, joten vähän reagoi hitaasti. Hyvä stoppi kuitenkin.

Noutoon lähti niin raivokkaasti, että meinasi ihan kaatua kääntyessään kapulalle, ja ehkä paras luovutus ikinä!! (siis jos Nemon luovutuksiin verrataan) :D

Kakeissa liikutti vähän pyllyä ekassa vaihdossa, muuten hyvä. Sade ei haitannut, melkein päin vastoin :D


mun herneaivot! <3 Ei iloisempia ja aivottomampia koiria löydä <3